tiistai 17. marraskuuta 2009

viikonlopun seikkailuista...

Taas yksi studioreissu on takana päin ja levy valmistuu hitaasti mutta varmasti. Homma on aika hämmentävää kaikinpuolin, sillä kiire tuntuu silti tulevan. Päivämääriä on - tavallaan - lyöty jo lukkoon, mutta sitten osa matskusta vaan yksinkertasesti _puuttuu_. Nyt olisikin otollista aikaa avata koneelta eräs ohjelma ja alkaa vääntämään biisilöisiä. Ensin pitää kuitenkin juua kaffet. Pääsin nimittäin juuri töistä (tunteja oli 0845-1030, ei siis paha päivä). Aattelin tässä samalla turista vähän noista laulusessioista. Tytöillä on vähän paha sanoa siitä mitään, kun ne vaan lähinnä kävi välillä taputtelemassa tai laulamassa vessapaperitötteröön. Stemmoja toki, mutta niissä nyt ei kauaa nenu tuhissut. Eikä henukaan.

Hehe, tähän väliin (satuin vilkasemaan Ilta-Sanomien etusivua):
"Elsi Suolanen ja Essi Pöysti juhlatuulella".
Melekosia uutisia, lujaa menee...

Eka päivänä tosiaan alotettiin Tappokappaleesta. Saatiin päivän aikana sinne ääniteltyä liidilaulujen lisäksi stemmoja, köörejä, taputuksia ja kitaroita. Ihan tehokas päivä, illalla olikin sitten aivan älytön väsy. Seuraavana päivänä tehtiin vielä parit stemmat Tappoon ja siirryttiin seuraavaan kappaleeseen. Kyseessä oli siis Fuul, johon lähettiin hakee erinnäkösiä fiiliksiä jo heti alkuunsa. Herkistely ei tuntunutkaan niin järkevältä, joten lähettiin sitten varmemmalla otteella ja se menikin ihan jees. Tuli hyviä ottoja. Pyrittiin tekemään kokonaisina nuo biisit, kuulemma mukavampi jos on kokonaisia järkeviä ottoja. Oli ihan jännä tehä näinkin välillä, eka levyllä kun tuli tehtyä vähän niin, että laini kerrallaan. Kukin taaplaa tavallaan, tää tuntu ihan kivalle. Oli mukava laulella, kun nyt tiiettiin itekki mitä haluttiin ja siihen pysty jotenki asennoitumaan oikealla tavalla ja lauluun sai jopa sitä fiilistä mukaan, mitä on sitte livetilanteissa. Ihan tyytyväinen oon kyllä, saas nähä, pitääkö noita uusia sitten seuraavalla kerralla! Mutta ihan hyvät fiilikset jäi noista ekoista lauluhommista. Mun mielestä laulamiset on tossa hommassa siisteintä, kun se tavallaan "sinetöi" sen homman. Ja paljon on siitä kiinni.

Sunnuntaina kävikin sitten vähän köpelösti. Se oli meidän vika studiopäivä siltä reissulta ja mulla hävis ääni sitten ihan totaalisesti. Yritin huudella jotain, mutta ei siitä vaan yksinkertasesti tullu mitään. Soittelin sitten kitaroita ja huomattiin, että öbauttiarallaa kaikki peruskitarat (ja vähän lisää) on jo nauhalla. Noista kappaleista siis, kyseessä on edelleen nää seittemän rallia, joita ollaan väännetty jo "tovi".

Parin viikon päästä studiolle uusiksi, jos vaikka sais vähän lisää lauluja purkkiin. Kiirus tulee, mutta tulukohon. Tytöt tulee joulukuun alussa Sallaan, pidetään sillon treenejä ja katotaan loput levyn biisit kuosiin. Jos ei sillon saada niitä, nii sitte levy on aikalailla jäissä. Mutta kyllä mie uskon, että tästä jotenki saadaan homma kasaan. Kovasti on vaan kiinni noista mun päiväunista. Jos mie skippaisin päikkärit ja keskittyisin biisientekoon, nii homma sujuis vitusti jouhevammin. No joopajoo, who knows. Tarttee nyt vaan jatkaa noita laulutreenejä tässä, että tuo äänihomma kehittyis ja jopa joskus pysyis paria päivää pidempää kuosissa. Dadadaa, kahtellaan.

Onnistuin taas keittämään kananmunat pilalle.
Toiset ne ei vaan osaa.

//Enni.

2 kommenttia:

Henry kirjoitti...

ei päikkäreitä kannata skipata ne ku on parasta mitä on

Sveduhinaaja kirjoitti...

Pidä päikkärit maks. vartin pitusina!