perjantai 23. lokakuuta 2009

café avenue.

Hui kauhia miten ne tytöt nyt innostuki kirjottelemaan tänne blogiin, mulle ei jää enää mitään kerrottavaa! Yllätys, Enni kirjottelee taasen. Perjantain kunniaksi oli ihan hyvä istahtaa tähän koneelle, lyödä Hanoita soimaan ja kirjootella vähän viime viikosta ja tunnelmista noin niinku muuten.

Elikkä studiossa oltiin maanantaista perjantaihin. Allekirjoittanut onnistui myöhästymään aika reilulla kädellä vikana studiopäivänä. 20 minuuttia yli 11 aamulla heräsin, kun huonetoverini vähän huuteli ja patisteli mua soittohommiin. Kello 11 ois pitäny olla jo asemissa. Puhelimeen oli tullu tuhat ja yks puhelua - mie olin vaan lyöny sitä hiljemmaksi. Riina ja Henna oli reippaina poikina ryöminy mestoille jo hyvissä ajoin, ilman mua. Itellä oli melekonen paniikki päällä, enkä koskaan oo ollu niiiin pahoillani. No, sain anteeks. Soitin Baby Girliin kitaraa, Henna bassoja ja siinäpä sitä olikin. Se päivä jäi sitten vähän lyhyemmäksi. Syy siihen ei ollut meidän saamattomuus tai osaamattomuus, sentään sentään sentään. Oltiin saatu vähän liikaakin matskua valmiiks sillä viikolla, joten jotta Jyrki-hahmolla ei ois liikaa duunia niin päätettiin jatkaa seukkikerralla. Seuraavat studiosessiot sovittiin lokakuun loppuun, jolloin mie lentelen Helsinkiin tarkoituksena aloitella lauluosuudet. Tilanne on jännittävä.

Viikonloppu siis aikaa vedellä jotain lauluosuuksia purkkihin, liidejä ja sitte jos(/kun) ääni loppuu niin tytöt saa hoilotella köörejä ja kaikennäkösiä stemmoja. Duunin alla joku noista seitsemästä laulusta, joita ollaan nyt äänitelty. Eli ysiykköstä, beibigööliä, fuulia, bäädlakkia, överiä, tappolaulua ja okeita. Varmaan täytyy aloitella iiseimmistä lauluista, sillä mun tänhetkinen äänitilanne on heikko. Olen käynyt asiantuntija pakeilla useampaan otteeseen vähän reenimässä laulua. Koko paletti pitäis lykkiä uusiksi, hengitystä ja muuta tekniikkaa myöten, mutta jos bändi- ja lauluhommat kiinnostaa vielä tulevaisuudessa, niin pakkohan tuo on opetella. Paljon duunia pitää tehä kotona, mutta tuon nyt tekee ihan mielellään, jos se mut tästä suosta vielä joku päivä nostaa.

Marraskuun alun jälkiin ois tarkotus ottaa pidennetty viikonloppu ja soitella sillon lisää. Levy valmistuu pikkuhiljaa ja tunnelma alkaa olla aika hiili. Jännittää, ahistaa, innostaa, pelottaa, naurattaa, itkettää, vittu.

Nyt pitää lähteä vaeltamaan,
Sallassa on ihan saatanasti lunta ja huonot nastat alla.
Lumipenkkareissua odotellessa!

//Enni.

Ei kommentteja: